Juice: Lahti (kappale-analyysi)

Teksti sisältää omia tulkintojani, joten niiden oikeellisuutta asioiden todellisen laidan kanssa ei voida todistaa.

Juice-yhtyeen Lahtikaupungin rullaluistelijat -levy vuodelta 1977 on Juice Leskisen uran tuntemattominta laitaa. Välittömiä, kansan tajuntaan iskostuneita klassikkoja levyltä ei löydy. Kuvaavaa on myös, että levyltä päätyi Juicen tuotannon eri vaiheet melko hyvin kattaneille Kautta aikain -kokoelmille ainoastaan levyn päätöskappale Lahti. Kautta aikain 2 -kokoelman kautta itsekin kyseisen kappaleen löysin, ja se on tekstinsä sekä tunnelmansa osalta noussut yhdeksi Juicen kiehtovimmista kappaleista.

Sanaleikin mukaan nimetty Lahtikaupungin rullaluistelijat (Bay City Rollers) saattoi olla sopiva lähtökohta päätöskappaleen nimeämiselle. Mutta kertooko kappale muutoin Lahdesta? Lahtelaisia kohtaan piruilevana viittauksena voidaan pitää ainakin laulun riviä ”Eläimiks ei jääty, mutta tultu ei ihmisikskään”. Kokonaisuutena teksti on jonkinlainen kuvaus yhteiskunnasta, jossa yksittäisellä kansalaisella on paha olla: kaduilla voi joutua hyökkäyksen kohteeksi, joko normikansalaisen tai virkavallan taholta. Kappaleen kertojaminän voi kuvitella myös itsensä olevan kappaleen alussa vankilassa kertoen sieltä havaintojansa (myös tekstin lopetus ”Ja jos täältä pääsen, vienkö sut seikkailuun?” mahdollisesti viittaa vankilateemaan). Myös kertojan vapaaehtoinen kaupunkiin muutto sekä yhteiskunnan vähittäinen muuttuminen huonompaan suuntaan on eri tulkinnoissa mahdollista.

Vaikka tekstin maailma on melko lohduton, kappaleen yleistunnelma on kuitenkin levollisen raukea. Teksti sisältää joitain mustan huumorin kautta avautuvia oivalluksia (kuten ”Nahkatakkinen numero tuhoaa ikkunoita”), ja soitanta kappaleessa yltyy väliosassa hieman riehakkaammaksi kitaroinniksi ja jonkin itselleni vieraan soittimen naksutukseksi. Myös tekstin lopussa on suunnitelmissa toisen henkilön kanssa parempaan tulevaisuuteen meno, vaikka epävarmuus leijuu lopullisen toteutuksen yllä.

Kautta aikain 2 -kokoelman versio Lahdesta ei ole se alkuperäinen: kokoelmalle kappaleen alusta on pätkitty pois vajaa kymmenen sekuntia ilmeisesti liikenteen pauhua kuvaavaksi tarkoitetusta äänimaisemasta. Aloituksen puuttumisella ei ole varsinaisesti mitään merkitystä kappaleen sisään pääsemisessä, joten kenties itse kappaletta on haluttu nostaa tällä poistolla paremmin esille, jottei kokoelman sujuvuus kuulijan korvissa häiriinny ambientmaisesta alusta.

Pikkulintu ja kolme varista (eläintarina ja kuvitus)

Vuodesta toiseen kolme varista istui puhelinlangalla. Juorut, uutiset ja muut puheet sinkoilivat edestakaisin niiden jalkojen alla, mutta varikset vain pysyivät paikoillaan. Puhelinlanka kiristyi ja löystyi talven ja kesän välillä, mutta se ei variksia hetkauttanut, vaan ne istuivat paikoillaan eteensä tuijottaen, oli keli sitten kuuma tai kylmä. Toisinaan kuultiin kolminkertainen ”Kraa!”-huuto, jonka vasemmalla laidalla istunut varis lausui ensin: tämän jälkeen oli keskimmäisen variksen vuoro, ja kuorolaulun päätti kolmikon oikeanpuolimmaisin varis. Laulujärjestys oli pysynyt samana vuodesta toiseen.

Saapui jälleen yksi kevät. Eräs keltainen etelän muuttolintu sinkoili lennoillaan sinne ja tänne, kunnes se huomasi variskolmikon. Pikkulintu lensi vasemmanpuoleisen variksen luo ja sirkutti tälle soinnukkaan tervehdyksensä. Tämä ei kuitenkaan reagoinut mitenkään pikkulinnun eleeseen. Pikkulintu ei ollut tästä moksiskaan, vaan se lenteli kunkin variksen luona omaa lauluaan laulaen.

Pikkulintu päätti viettää sen kevään ja kesän varisten seurassa. Monena päivänä se kierteli lähitienoita, ja sirkutti iltaisin variksille kunkin päivän kokemuksensa. Suurin osa pikkulinnun tarinoista ei synnyttänyt keskustelua, mutta aina välillä kuultiin tuttua variskuoroa. Joinain päivinä pikkulintu istui puhelinlangalla varisten kanssa: silloinkaan se ei malttanut pysyä paikoillaan, vaan välillä pikkulintu oli lintujoukon vasemmalla, välillä taas oikealla reunalla hyppien myös variskolmikon keskellä. Välillä pikkulintu kutsui päiväretkillä tapaamiaan lintutovereita puhelinlangalle, ja hämärtyvässä illassa kuului heleä lintujen laulu, jota variskuoron rääkäisy välillä täydensi.

Kesä kääntyi pikkuhiljaa syksyksi, ja pikkulintu jätti puhelinlangan siirtyäkseen lämpimämmille maille. Puhelinlanka kiristyi talvea kohden, ja siinä singonneet puheet kääntyivät lämpimien ilmojen ihmettelystä pakastuvien säiden sadatteluun. Seuraavana keväänä pikkulintu palasi jälleen varisten luo. Sinä kesänä satoi paljon, joten pikkulintu vietti paljon aikaa varisten kohotettujen siipien alla.

Vuodenajat vaihtoivat paikkojaan, ja joka vuosi ilmojen lämmittyä pikkulintu saapui varisten vieraaksi. Eräänä keväänä pikkulintu huomasi, että oikeanpuoleista varista ei ollut puhelinlangalla. Kun pikkulintu laskeutui puhelinlangalle, siirtyivät kaksi varista vastakkaisiin suuntiin. Pikkulintu lenteli hetken varisten ympärillä, kunnes se laskeutui niiden väliin. Siitä tuli tuleviksi kesiksi pikkulinnun uusi paikka, ja aina välillä oli taas kuorolaulun aika: kahden raakaisun välissä kuultiin tästedes sulosointuja.