Neuroepätyypillisenä Jannen kouluvuodet olivat sosiaalisesti vaikeita. Janne ei esimerkiksi ymmärtänyt, että opettajan ”Mitä teit viikonloppuna” -kysymykseen ”Söin muroja” -vastaus tuntui muiden mielestä hölmöltä. ”En mitään erikoista” -vastaus olisi ollut parempi.
Janne myös vastasi yläasteella ”Kyllä” luokkatoverin kysymykseen ”Oletko masturboinut”. Pikku kaveri kertoi asiasta Isolle kaverille, ja juoru alkoi levitä yläasteella oppilaiden keskuudessa.
Janne näki kerran unta, jossa pariskunnan nainen nosteli paitaa ja paljasteli rintojaan. Janne ei taaskaan ajatellut sosiaalisia käytöskoodeja, vaan kertoi unesta Isolle kaverille. Tämäkin juoru levisi, ja päätyi myös pariskunnan korviin. Pariskunta erosi myöhemmin, jonka jälkeen mies näytti Jannelle kerran peukaloa: kenties mies havaitsi, että Jannea nolottaa hölmö unijuttunsa.
Ala-asteella yksi poika sanoi kerran, että Janne olisi voinut sanoa ”Terska” luokassa vierailleelle rehtorille, joka oli Jannen setä. Jannelle tämä rento tervehdys jäi mieleen, ja hän sanoi niin kaksi kertaa kuvaamataidon opettajalle. Vasta jälkimmäisellä kerralla Jannelle selvisi, että terska tarkoittaa peniksen päätä.
Jannelta puuttui pelisilmää myös vapaa-ajalla: kerran Janne katsoi siskon käteisnostoa automaatilla ja kysyi ääneen, oliko siskon korttikoodi näkemänsä: jonossa seisoi ihmisiä, jotka ehkä kuulivat koodin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.